PääsivuPääsivu  G!B!-KOTISIVUT  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  
GB muualla netissä



Ilmoitusloota
- Onko mielessä ainesta lööpille, juorua, merkittävää tapahtumaa? Vinkkaa asiasta ylläpidolle!
Lööppi

MURHAMYSTEERI SUOSITULLA ULKOILUALUEELLA

Mount Loftyn erään korkeimman kukkulan laelta on löydetty tyystin poltettu mustang, sekä suuri määrä verta joka eittämättä viittaa raakalaismaiseen veritekoon. Virkavalta etsi useamman päivän ajan mahdollisia kamppailun uhreja, kunnes he viimein löysivät vuoren juurelta sankkaan tiheikköön pudonneen naishenkilön runnotun ruumiin. Jengisodat ovat aina olleet läsnä, mutta onko tavan kansalaistenkin henki nyt uhattuna?
Viimeisimmät aiheet
» Tina Walker
Ke Elo 02 2017, 12:25 kirjoittaja Sturmdragon

» The Secrets and Revenge RPG ~ Percy Jackson foorumiroolipeli
Ke Heinä 26 2017, 13:40 kirjoittaja Vierailija

» Bernard Frost
Ke Heinä 12 2017, 17:41 kirjoittaja Piccu

» Pelaajasiivous suoritettu, GB:n tulevaisuustöpö tekeillä
Ma Heinä 10 2017, 18:21 kirjoittaja Ylläpito

» Evan Cooper
Pe Kesä 02 2017, 20:27 kirjoittaja Reddari

» Lily McBeth
Su Toukokuu 21 2017, 22:26 kirjoittaja Evia

» Kuvalista ja varaukset
To Toukokuu 11 2017, 01:10 kirjoittaja Peurankasvo

» Uusi pelaaja, uusi hahmo
Pe Maalis 03 2017, 11:55 kirjoittaja Peurankasvo

» Declan Clarke
La Helmi 25 2017, 21:40 kirjoittaja paineside


Jaa | 
 

 Anubis - Aron Volkov.

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Tristifical
Moderaattori
Moderaattori
avatar

Viestien lukumäärä : 476
Join date : 26.01.2015
Ikä : 30
Paikkakunta : Tampere

ViestiAihe: Anubis - Aron Volkov.   Ma Toukokuu 04 2015, 01:59


>>>>>

Nimi: Aron Anatoly Volkov eli Anubis. Harva edes tietää miestä etunimeltä, joten yleensä hänet tunnetaan maskistaan Anubiksena tai sukunimellä Volkov.
Ikä: 30
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Panseksuaali
Kansalaisuus: Australia

Jengi: Cerberus vielä toistaiseksi
Asema: Kerberos (enemmän toki siivooja ja se, jonka hankkiutuu ihmisistä eroon jälkiä jättämättä - jos sille olis parempi nimike.)
Kuinka joutui jengiin: Kun sana Smileysin sekopäitä haastavaksi jengiksi nousseesta Cerberuksesta levisi kaduille, jo pari vuotta yliajalle menneen yliopisto-opiskelijan elämän lähdettyä kaidalle tielle ilman omantunnon kolkuttamista, Aron päätti hakeutua jengin riveihin ja tarjota osaamistaan. Miksi ei? Hänestä ajatus oli vain vallan viihdyttävä ja hänen omiin tarkoitusperiinsä sopiva.
Riitti: Hadeksen viikolla ei ollut mieheen juuri lainkaan ulkoista vaikutusta, sillä hän ilmekään värähtämättä suoritti ja sieti kaiken käsketyn mukisematta. Tietysti useammalle nöyryyttäminen tiesi suurtakin huvitusta, toiset nauttivat kivun tuottamisesta, jopa tarpeettomissa mitoissa ja kolmannet laittoivat mielellään mitä vaarallisimpiin tehtäviin, mutta Volkov ei antanut minkään sen vaikuttaa itseensä. Tietysti kipu sattui, vaarallisuus pelotti ja nöyryytettävänä oleminen vitutti, mutta se kaikki paljasti hänelle jengin jäsenistä enemmän kuin hän heille. Hadeksen viikkoa ja muutamaa satunnaista kertaa lukuunottamatta, Volkovilla on ollut Anubis-kaasunaamari päässään.
Polttomerkin sijainti: Vasemmassa lonkassa, alaselän ja pakaran välissä. Oli erittäin kivulias kohta paranemaan, mutta parannuttuaan merkki jää sopivasti housunkauluksen alapuolelle, vaikka yleensä kolmipäisen koiran korvat kurkistavatkin jos kaistale ihoa näkyy.

Suhtautuminen omaan jengiin: Syy olla jotain suurempaa, tapa päästä toteuttaan itseään ja saada jotain sisältöä sisällöttömään elämään. Ei tosin enää luota juuri keneenkään tuossa verenhimoisessa rakkilaumassa.
Suhtautuminen Hymynaamoihin: Erityisen mukavia kohteita "kadottaa" maanpäältä. Volkovista on oikein mukava piestä näitä sekopäitä, mutta kaikkea aikansa. Sekopäissäkin on helmiä.
Suhtautuminen Hazardeihin: Oman perheenlisäyksensä myötä Volkov on ruvennut melkein kadehtimaan Hazard Hooligans-jengin ideologiaa perheestä, joka ei puukota selkään. Sieltäkin on löytyneet omat helmensä.

>>>>>

Luonne:
Aron Volkovissa on useampi erilainen puoli, jotka hän kätkee ja näyttää huolellisesti vain valikoiduille ihmisille ja aina oma tarve etusijalle kiilaten. Cerberuksessa hänet tunnetaan kylmänä, kovana ja painostavana ihmisenä, joka ei epäröi hakea jopa oman jengin jäsentä kivenkolosta Ruoskan eteen kuulusteltavaksi, jos näin on käsketty. Hän ei välttämättä ole aina kaikesta samaa mieltä, mutta jos käskynä on hankkiutua tästä äpärästä vielä eroon jälkiä jättämättä, hän tekee sen ilmekään värähtämättä. Kemiaa ja muinaisia kulttuureja yliopistossa opiskelleelle nuorukaiselle Cerberuksen riveissä palveleminen ei ole ollut koskaan muuta kuin tietynlaisen kaavan suorittamista ja täydellisyyden hiomista omassa tehtävässään. Volkov on älyttömän tarkka ja hyvä työssään ja hän on siitä silminnähden jopa hyvin ylpeä. Hän tietää oikeat yhdistelmät, jolla saada asiat suoritettua ja pidettyä Ruoskan tyytyväisenä. Olisi täysin mielipuolista pitää Aronia tyhmänä, sillä sitä hän ei todellakaan ole. Vaikka hän myös tiedostaa tappamisen ja ruumiiden kadottamisen olevan lain ja moraalikäsitteen puitteissa olevan väärin, hän uskoo vakaasti kantavansa kadotettujen sieluja mukanaan ja kunnioittaa jokaista. Hänen silmissään ihmisen teot ovat ihmisen eämän arvokkuuden mitta. Viattomat yksilöt usein saavat tilaisuuden häipyä hänen silmistään omin avuin - heihin Anubis ei mielellään kajoa.

Aron Volkovin toiset kasvot ovat vapaa-aikaa varten. Kun hän haluaa olla, hänestä kuoriutuu yllättävän hurmaava ja omalla kiehtovalla tavalla hänen seurassaan on yllättävän helppo viihtyä. Viihteellä ja vapaa-ajallaan oleva Aron ei juurikaan pidättäydy hauskanpidosta, vaan hän saattaa juhlia helpostikin aamuun saakka, lähteä satunnaisesti jonkun omasta mielestään hurmaavan henkilön mukaan sukupuolesta riippumatta, eikä kylmästä, kovakasvoisesta ja välinpitämättömästä henkilöstä ole tietoakaan, vaan silloin mies osaa ottaa ilon irti ihan kaikesta, mikä vain tuntuu hyvältä. Se ehkä on yhden yön huumaa, vailla syvempiä tunteita tai halua kohdata uudelleen ainakaan samoissa merkeissä, mutta hän ihan luonnostaan varmistaa sekä oman, että toisen osapuolen viihtyvyyden ja saa kummankin tuntemaan olonsa erityiseksi ja hyväksi, edes yhden yön ajan. Onhan mies omalla tavallaan hyvin vastuuton ja kevytkenkäinenkin niin halutessaan, mutta se korostaa vain ristiriitaisuutta Aronin persoonassa. Kauniin ja tarttuvan naurun, uskomattoman hyvän ulkonäön ja ihmissuhteissaan kiihkeän luonteen omaava mies on kuitenkin täysin vailla omatuntoa sekä vastuuntuntoa. Oma mielihyvä on aina mennyt kaiken muun edelle.

Perheenlisäyksen myötä Aron Volkovista on paljastunut jopa hänelle itselleenkin aivan täysin uusi puoli, jonka on täytynyt olla kaikki nämä vuodet haudattuna hyvin syvälle sisimpään. Nämä uudet tuntemukset saavat entistä enemmän miehen oman minäkuvansa ristiriitaan. Se tuntuu toisaalta vääristävän kaiken tutun ja totutun, mutta toisaalta siinä on jotain hyvin paljon kaivattua ja ikävöityä. Mitä tulee omaan lapseen ja luontaiseen tarpeeseen suojella tuota pientä puolustuskyvytöntä ihmistä - Aron on aivan liian haavoittuvainen, sillä kun hän keskittyy suojelemaan ja hoivaamaan lastaan niin hyvin kuin vain osaa, keskittyminen ei enää pysy missään muussa, hallitusti koottu pakka hajoaa ja siinä kohtaa vain selviytymisellä on väliä. Koska Aron itse ei saanut nauttia sellaisista yleellisyyksistä kuin hyvä koti, rakastavat vanhemmat ja turvallisuudentunne - hän haluaa tarjota ne ehdoitta pojalleen. On selvää, ettei hän ole mitään kovin hyvää isämateriaalia, koska asiat eivät luonnistu häneltä noinvain, mutta ainakin mies on valmis tappelemaan lapsensa puolesta vaikka viimeiseen asti. Sen vuoksi Aron on hyvin suojeleva lastaan kohtaan, kokee jokaisen heitä lähestyvän uhkaksi ja yrittää pitää viimeiseen asti totuuden jälkikasvustaan Cerberuksilta piilossa. Jos lapsen äiti olisi yhä elossa, eikä Jaime jäisi yksin ilman vanhempia, Aron vaikka kuolisi heidän molempien puolesta, vaikka ei Jaimen äitiä koskaan rakastanutkaan.

>>>>>

Ulkonäkö:
Australian kansalaisuudesta huolimatta Aron on saanut puolet geeneistään egyptiläiseltä isältään ja puolet venäläiseltä äidiltään. Tämän vuoksi hän on aika erikoinen näky missä tahansa liikkuukaan. Hän on 187 senttimetriä pitkä ja vaikkei paina kuin noin 80 kiloa, hänen jäntevissä lihaksissaan on voimaa ja kapealinjaisesta kehosta huolimatta hän näyttää samanaikaisesti feminiinisesti kauniilta ja maskuliinisesti raamikkaalta. Ihon päivettyneisyys vastaa maitokahvia muistuttavaa väriä, joka tulee suoraan hänen isänsä geeneistä, kuten myös lyhyt ja suurille laineille taipuva, tuuhea tummanruskea tukkakin. Hiusten tavoin silmäripset ovat tummat ja tuuheat, mutta kulmakarvat ovat harvemmat ja aavistuksen vaaleammanruskeat ja aika ilmeettömät. Kasvot ovat kauniit ja kapeat, mutta veistokselliset ja kovapiirteiset, saaden miehen näyttämään neutraalilla ilmeelläkin aika tuimalta. Silmät ovat aavistuksen kapeammat ja meripihkan-ruskeat. Huulet ovat turpeat ja täyteläiset, mutta niiden väri on lähempänä ihonväriä, kuin luonnollista punaisuutta. Muutenkin keho on jäntevyydestä ja lihaksikkuudesta huolimatta raamikas, kovapiirteinen ja kärkevä.

Kuten sanottua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, Cerberukset tuntevat miehen joko sukunimellä tai Anubiksena, sakaalin muotoon mittatilaustyönä valmistetun kaasumaskin vuoksi, eikä Aron liiku Hadeksessa tai sen hoodeilla ilman kyseistä maskia. Koska hän noudattaa tiukasti Cerberuksen linjaa myös pukeutumisessaan, kasuaaliin steampunk-tyyliin hän pitää yleensä jalassaan mustia soljilla suljettavia nilkkureita, mustia tyköistuvia sivusta ja edestä kiinni nyöritettäviä nahkahousuja, tummaa poolokauluksista pitkähihaista neuletta ja mustaa laivaston pitkähelmaista sarkamanttelia. Tietysti se varioi työtehtävän mukaan, mutta usein kokonaisuus saa hänet näyttämään entistä pidemmältä ja pelottavammalta - etenkin maskin kanssa. Vapaa-aikanaan Aron pukeutuu ulos ja viihteelle hyvin, siististi, mutta rennosti ja vähän värikkäämmin kuin jengin sisäisiin hommiin ja kotona hänellä on usein yllään rispaantuneet vaaleat farkut tai collegehousut ja hihattoman paidan yllä vähän nuhjuinen huppari. Usein pukeutumisella ei ole niin väliä, sillä Aron kuvittelee nauttivansa Anubis-maskin [ kuva ] tuomasta anonyymiteetistä - ainakin jenginsä valtaaman alueen ulkopuolella.

Lävistykset: Kaksi kielen keskivaiheilla vierekkäin, vasemmassa korvassa industrial ja molemmissa nänneissä
Tatuoinnit:
- Oikeassa kyljessä palava noin kämmenen kokoinen höyhen, joka muuttuu linnuiksi, jokaista sielua merkitsemään. Lintuja on ainakin yli viisikymmentä, suurempia ja pienempiä.
- Niskassa noin pari senttiä ylimmän nikaman yläpuolella Ankh-risti ja Ra:n silmä, antamassa suojelusta ja kertomassa egyptiläisistä juurista.
Muuta: Cerberuksen polttomerkki vasemmassa lonkassa, alaselän ja pakaran välissä. Jää sopivasti housunkauluksen alapuolelle, vaikka yleensä kolmipäisen koiran korvat kurkistavatkin jos kaistale ihoa näkyy.

>>>>>

Perhe: Arina Volkov ja Tarik Nejem (äiti ja isä: kuolleet). Jaime Aurelio Silva - viisivuotias poika.
Menneisyys:
Aron Anatoly Volkovin syntymä tai lapsuus ei todellakaan ole mistään satukirjasta, joka kuvastaisi onnellisuuden hetkiä millään tasolla. Hän itseasiassa on saanut itse vasta aikuisiällä selville juuristaan ja siihen asti mies kasvoi lapsuutensa orpokodissa, josta muut lapset tuntuivat valikoituvan nopeasti vanhemmille, jotka eivät joko voineet saada omia lapsia tai halusivat antaa kodin orpokotiin joutuneelle lapselle. Ei siinä, etteikö nuorelta tai vähän vanhemmaltakin herra Volkovilta liiennyt kiitosta orpokodin pitäjiä ja hoitajia kohtaan, jotka toimivat samanaikaisesti hänen kasvattajinaan, vanhempinaan sekä kuria pitävinä esikuvinaan aina lapsuudesta varhaiseen aikuisikään saakka. Rakkautta tai läheisyyttä sen suuremmin ei liiennyt, mutta suoraselkäinen kasvatus, kelpo koulutus ja tietysti muista orpokodin nuorista sekalainen joukko kavereita, joista kaikki eivät olleet niin kaidalla tiellä kuin orpokodin rouvat olisivat mielellään olettaneet.

Vaikka nuori Aron sai keskinkertaisia arvosanoja koulussa, oli hänen suurin intohimonsa ehdottomasti kemia ja fysiikka sekä muinaiset kulttuurit, jotka olivat kouluaineina sellaisia, jossa hän pärjäsi aivan erityisen hyvin. Se saikin hänet hakeutumaan peruskoulun jälkeen yliopistoon, jossa hän pääsi opiskelemaan kyseisiä aineita lisää. Silti vähän rikkinäinen ja rakkaudeton elämä oli jättänyt nuoreen sellaiset arvet sisimpään, ettei hänen kirjoissaan ollut oikein oikean sekä väärän eroa, joten kiinnostus kemian ja fysiikan kohdalla painottui lopulta hyvin paljon esimerkiksi päihteisiin sekä muihin tietyllä tavalla epäilyttävämpiin tapoihin käyttää oppimaansa hyväksi. Hänestä oli melkein itsestäänkin kummallista, ettei kukaan opettajista tuntunut juuri huolestuvan asiasta, vaikka hän teki tutkielmansa kemiallisten aineiden vaikutuksesta ihmiskehoon, vaan hänet palkittiin tutkielmasta hyvin arvosanoin, vaikka nuoren tietäessä tutkielmansa aiheen olevan vähintäänkin kyseenalainen, hänen kihelmöivä kiinnostuksensa aiheeseen kannusti nuorta tutkimaan asiaa entistä enemmän.

Samanaikaisesti orpokodista elämään jäänyt kaveriporukka, joka koostui juuri heistä - täysi-ikäisyyteen saakka orpokodissa kasvaneista, perheiden valitsemien täydellisten yksilöiden jälkeen jääneistä nuorista - ajautui yksi toisensa jälkeen viettämään jo aika nuoresta iästä elämää tavalla, joka ei millään muotoa voinut olla yhteiskunnan silmissä järin hyväksyttävää. Joku oli enemmän viinaan menevä, toinen taipui helposti päihteisiin ja koska silloiseen Adelaideen ei olleet ihan vielä jengit ehtineet kunnolla rantautua, oli kaduilla enemmän tai vähemmän pienempiä rikollisporukoita, joiden kanssa tekemisiin Aron ajautui yhä uudelleen ja uudelleen, aina jonkun tuttavansa kautta. Hyvin nopeasti hänen kemiantuntemuksensa tuli tutuksi ja vasta täysi-ikäisyyden kynnyksen ylittänyt herra Volkov päätyi avustamaan erästä porukkaa, jotka valmistivat kovan luokan bilehuumeita, koska vain hän osasi muokata kaavaa siten, että se olisi samanaikaisesti tuhoisa, huomaamaton ja hyvin koukuttava.

Se kuitenkin operaationa kusi nilkoille, kun Adelaideen nousi jälleen uusi porukka ja uudet valmistajat, jotka halusivat vallata muidenkin alueet itselleen. Suurin osa porukasta kai menehtyi hämärässä rakennuspalossa, mutta Aron oli ollut aina sen verran fiksumpi muita, että oli osannut häipyä pois näkyvistä tai vaihtaa sujuvasti leiriä. Näin kävi tässäkin, eikä mennyt kauaakaan kun hän värväytyi tämän uuden rikollisporukan käytettäväksi, mutta koska hän ei halunnut millään paljastaa henkilöllisyyttään, Anubis sai syntynsä. Hän myös osoitti hyödyllisyytensä käyttämällä kemian sekä fysiikan osaamistaan muihinkin osa-alueisiin, eikä pian vanhasta päihde-monopolia pitäneestä jengistä ollut mitään muuta jäljellä, kuin muutama hassu lintu tatuoituna Aronin käsivarteen. Hänen uusi tehtävänsä oli selvästi olla kuolleiden suojelija ja kantaa noiden piruparkojen sieluja mukanaan, sillä heillä ei ollut enää mahdollisuutta puhua puolestaan. Aron eli Anubis oli aivan siitä satavarma, koska toisen selviytymisen nimissä, oli muutaman kenties annettava elämänsä, eikä tämä hetkauttanut häntä laisinkaan.

Näihin aikoihin eli ollessaan noin kahdenkymmenen kolmen Aron sai tietää vanhemmistaan ja alkuperästään. Se itseasiassa selvisi hänelle aika raa'asti, kun hän erään porukan perässä ollessaan sai käsiinsä dokumentteja, jotka osoittivat hänelle oikean suunnan ja yhä useampi ihminen joutui ensin kahdenkeskiseen kuulusteluun hänen kanssaan, ennenkuin heidän olemassaolonsa liuottui pois ja maanpäällinen taival loppui siihen, ettei kukaan tiennyt heidän lopustaan mitään. Noita ihmisiä oli kuitenkin vain kourallinen ja syy, miksi Aron osoitti heitä kohtaan lähes sairaalloista kiinnostusta oli pakkomielle selvittää vanhempiensa kohtalo. Jokaisella ihmisellä oli alussa kaksi ihmistä, joiden takia kolmas sai alkunsa ja niin oli oltava hänelläkin. Lopulta hänelle selvisi, että hänen äitinsä Arina oli joutunut hyvin tyypillisen ihmiskauppa-kusetuksen uhriksi luottaessaan sokeasti mallihaaveiden perässä vääriin ihmisiin ja hänen isänsä Tarik oli ollut yksi näistä häntä kusettaneista osapuolista.

Oli sanomattakin selvää, ettei hänen alkunsa ollut varmasti ollut kovin suunniteltu tai edes kovin vapaaehtoinen. Molemmat hänen vanhemmistaan oli kuitenkin saanut surmansa eräässä välienselvittelyssä ja tämä kävi selväksi Adelaiden sanomien arkistoista viimeistään, kun hänen vanhempiensa kuolemasta löytyi suurikin uutinen. Hänen vanhempansa kuolema oli tapahtunut vain vuotta myöhemmin kun hän oli syntynyt. Joku tiesi kertoa, että hänen äitinsä oli saanut jonkun lahjottua viemään hänet erään sairaalan parkkipaikalle löydettäväksi. Tämän tiedon olisi voinut olettaa musertavan kenet tahansa, mutta jostain syystä kylmä ja kova sydän ei juuri tästä tuntunut murtuvan - eihän tuhansissa paloissa oleva voinut enää enempää särkyäkään kenties. Samoihin aikoihin nuorukaisen oma henkilökohtainen elämä vapaa-ajalla tuntui heittävän täysin yli ja mukaan tulivat irtosuhteet, päihteet sekä voimakas alkoholinkäyttö. Eihän Aron sitä voinut silloin myöntää, mutta ne toivat helpotusta ja tasapainoa sydänsärkyihin ja huonoon omatuntoon, sekä vihaan, joka kohdistui tasapuolisesti kaikkiin.

Kuitenkin elämä Adelaidessa tuntui saavan yhä hurjempia käänteitä kun kaupunkiin muodostui ensimmäinen nykyisistä kolmesta jengistä, joka tuntui samantien viehättävän suurinta osaa sekopäistä ja saavan uusia kaivautumaan ulos koloistaan ja liittymään riveihinsä. Aron tai oikeastaan Anubis pysyi uskollisena omalle rikollisporukalleen, jonka miehistön vaihtelevuus tuntui olevan hyvin vaihtelevaa ja kohtalot tuntuivat sinetöityvän tuon uudenkarhean sekopäiden porukan toimien vuoksi. Aron ei halunnut tähän jengiin missään nimessä sekaantua, sillä vaikka hänenkin oikean ja väärän käsitys oli monen mielestä hakoteillä, hänellä oli sentään oma kaava ja tarkoitus, kun hän toteutti itseään porukkansa hyväksi. Muutaman sekopäänkin hän sai kuitenkin listalleen ja kadotti maanpäältä täysin, mutta vain neljän vuoden sisällä hänen rikollisporukastaan oli jäljellä enää kourallinen. Uuden jengin noustessa näitä sekopäitä tasoittamaan, oli hänen aika vaihtaa jälleen puolta. Niinpä Aron hankkiutui suurella riskillä Cerberuksen riveihin, kivuliaan Hadeksen-viikon jälkeen ja hänen taitonsa tulivat jengissä hyväänkin käyttöön.

Eipä hänen elämänsä siitä paljoa muuttunut. Anubis eli omaa elämäänsä nyt Cerberuksen riveissä, levittäen samalla tavalla kauhua maineellaan, mutta nyt uuden isännän - Ruoskan alaisena ja se oli kenties suurempi kunnia, sillä jengi oli oikeasti järjestäytynyt, hyvin tiukalla kurilla ja hierarkialla pyörivä koneisto. Se oli jotain, mistä Anubis piti ja arvosti hyvin paljon. Samanaikaisesti Aron kykeni silti maskinsa ja anonyymiteettinsä vuoksi elämään suhteellisen samanlaista, riehakasta ja päihteidentäyttämää - hauskanpidolle pyhitettyä elämää. Irtosuhteita, viinaa, päihteitä - kaikki hyvällä mielellä. Hänelle on aina kelvannut kuka vain, joka vähänkin miellyttää oikealla hetkellä ja sellaisena elämä sai jatkuakin. Se jatkuikin suhteellisen tasapainoisena - tai kuten Aronin tapauksessa tasapainoiseksi mitään voisi koskaan kuvailla - aina siihen asti, kuin hänen elämänsä sai uuden perspektiivin vain puoli vuotta sitten.

Viimeiset puoli vuotta ja elämän käännekohta:
Noin kuusi vuotta sitten Aron kohtasi Adelaiden yöelämässä kauniin latinon nimeltä Rosa Liliana Moreno-Silva, jonka kanssa vietti vain yhden unohtumattoman yön, joka nimenä ja yönä jäi silloin unoholaan, sillä Aron vietti toinen toistaan uskomattomia ja unohtumattomia öitä sekä miesten, että naisten kanssa - taisi joku joskus ehkä olla siltä väliltäkin. Ei sitä voi enää jälkeenpäin muistaa, mutta hauskaa heillä varmasti oli! Syy miksi tuo yksi nimi jäi kuitenkin elämään, sai muistutuksen vain puoli vuotta tästä hetkestä, kun Aron sai tietää, että hänellä on pieni viisivuotias poika. Oikeastaan tämän järkyttävän tiedon kanssa ilmeni toinenkin järkyttävä asia; Rosa oli saanut surmansa jäädessään auton alle ja oli nimennyt hänet isäksi lapselleen. Koska Aronin omat vanhemmat olivat menehtyneet ja hän ei tekemisistään huolimatta ollut kovin hyvä itselleen edes etäisesti tärkeiden ihmisten menetyksen kanssa - hänelle oli selvää suostua sosiaaliviranomaisten vaatimiin isyystesteihin ihan siltä istumalta.

Syy oli selvä, vaikkei hänellä ollut pienintä hajuakaan siitä, miten hän edes voisi kyetä olemaan pienelle lapselle edes etäisesti hyvä isä. Se kuitenkin tuli kaiken rikkinäisen minäkuvan alta kuin selkärangasta - se luontainen halu suojella tuota kaunista, viatonta ja pientä olentoa, joka oli omaa lihaa ja verta. Luontainen halu estää tuota pientä lasta joutumasta systeemin rattaisiin ja tulemasta samanlaista kuin itsestään. Se oli peiliin katsomisen paikka, eikä Aron nähnyt peilissä kovin kummoista isää, kasvattajaa tai edes kaveria tuolle penskalle, mutta hän näki peilissä jotain, jonka menneisyyttä ei halunnut toistaa tuon pienen kohdalla. Jaime ansaitsi paremman lapsuuden kuin hän, eikä se ollut kenenkään muun vastuulla kuin hänen itsensä. Ensimmäistä kertaa hän huomasi myös hymyilevänsä enemmän kun arki kotona tasottui ja pienet asiat tuntuivat onnistuvan kuin luonnostaan. Mikään ei tuntunut samaan aikaan sydäntäsärkevältä ja parhaimmalta kuin se, kuinka pieni napero herätti yöllä ja kertoi nähneensä pahaa unta ja uni tuli paremmin hänen - isän vieressä.

Se oli kuitenkin helvetin vaikeaa yrittää tasapainoitella arjen kanssa kotona ja pian Rosan sisko eli Jaimen täti otti Aroniin yhteyttä ja tarjosi apua pojan kanssa. Se tuli hyvinkin sopivaan saumaan, sillä tilaustyöt Cerberuksessa tuntuivat vähän jo kasaantuvan niskaan ja Anubiksena hän saikin sanomista sekä päänaukomista siitä, ettei ollut saanut tarvittavia ihmisiä kadotettua deadlineen mennessä. Hän kuitenkin hoiti ihmiset listalta ja koitti tasapainotella arkensa kanssa, mutta oli sanomattakin selvää, ettei hän voinut koskaan kertoa jengissä jälkikasvustaan. Sitä onnea ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä hiljattain eräs jengiläisistä sai hänen pienestä pojastaan tietää. Itseasiassa siitä on vain pari viikkoa, kun painostus, uhkailu ja kiristys Jaimen turvallisuudesta kävi niin järjettömäksi, että Aron päätti tehdä vanhan temppunsa ja yrittää kadota itse maan päältä. Se vain osoittautui helvetin paljon vaikeammaksi kuin aiemmin, sillä jengi oli kasvanut ihan liian suureksi ja pikkurakkeja tuntui olevan joka paikassa. Tilanne on kuitenkin nyt se, että Aron on suunnitellut katkaisevansa napanuoransa Cerberukseen, polttavansa lähes jokaisen sillan takanaan ja suunnitellut myös katoavansa maan päältä Jaimen kanssa kokonaan - kohti uutta elämää ja uutta alkua.

>>>>>

Vahvuudet: Kemian- ja fysiikan tuntemus, taito kadottaa ihmisiä, olla tuntematta huonoa omatuntoa niiden satuttamisesta jotka hänen silmissään sen ansaitsee, pieni lapsi kotona, pettämätön karisma ja taito lukea ihmisiä, kylmä logiikka, maskin tuoma anonyymteetti...
Heikkoudet: Kykenemättömyys luottaa ihmisiin, pieni lapsi kotona, kauniit sekä viehättävät ihmiset sukupuolesta riippumatta, täysin irrationaalinen ajattelutapa kun lapsi on vaarassa, kykenemättömyys olla vain yhdelle ihmiselle tai porukalle lojaali...

>>>>>

Triviaa: Inspiraatiokuvia jos joku haluaa piirtää! Aron on selvästi vähän nuorempana näissä.
[ x ] [ x ] [ x ]

>>>>>

_________________________

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
 
Anubis - Aron Volkov.
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Hahmoesittelyt :: Cerberus-
Siirry: